Kivijalkatila Punavuoren ytimessä, isojen vaahteroiden varjossa paljastaa sisältään toimiston, jonka värit, huonekalut ja esineet luovat tasapainoisen tunnelman. Kävimme kylässä Cover Storyn Design Directorin työhuoneella ja seurasimme, miten kirkas kevätaurinko liikkuu iltapäivän tunteina beigeä seinää pitkin. Päivi Helander tietää, että tilojen tunnelma syntyy kokonaisuuksien summana.
Mitä tämä tila merkitsee sinulle?
Tila on studioni, luovan työn tekemisen tila. Minulle on tosi tärkeää, että tila, jossa teen töitä, on omannäköiseni – olen aika piinaavastikin (ainakin muille) esteetikko. On myös tärkeä siirtyä tilasta toiseen, kotoa työtilaan – matkalla saa ratkaistua asioita pään sisällä.
Mistä tilan tunnelma syntyy?
Tilan tunnelma syntyy pitkälti siitä, että tämä on kivijalassa – ikkuna on suuri, siitä välittyy sisälle elämä ja tunnelmat. Erityisesti pidän puista ikkunan edessä, ne elävät vuodenajan mukaan, ja valo siivilöityy kauniisti vehreiden lehmusten tai karujen oksien läpi. Tila elää vuodenajan mukaan, samoin seinien Maya-sävy.
Mistä olet hankkinut toimistosi kalusteet?
Suurin osa kalusteista on vintagea, vanhaa Artekia, Kukkapuroa, Lundiaa ja Fritz Hansenia, olen hankkinut ne huutokaupasta. Osa liittyy rakkaisiin projekteihin, joita olen tehnyt, kuten Nikarin pöytä tai Lundian hylly. Ja osa on vaan sellaisia lempiesineitä, kuten Flosin Toio -valaisin, josta tulee fantastinen valo tai Ben af Schultenin valaisin, jonka muoto on minusta kaunis.
Sinulla on paljon hienoja esineitä, kuvia ja kirjoja täällä. Kerro niistä!
Rakastan kirjoja, ja teen niiden kanssa paljon töitä. Kirjat ovat myös suuri inspiraationlähteeni. Kulutan tosi harkitusti ympäristösyistä, mutta varsinkin kirjoja hankin välillä holtittomasti. Mutta joku pahe pitänee olla. Seinällä on minulle mieluisien tekijöiden töitä: Ville Andersonin, Ville Varumon, Carl Bergmanin, Kuutti Lavosen ja Tuomas von Boehmen. Muistitaululle kerään innostavia asioita, liittyen projekteihin, joita sillä hetkellä työstän.
Mikä on lempipaikkasi toimistolla?
Ben af Schultenin safarituoli. Siinä voi lekotella tai istua tosi skarpisti, tuoli taipuu tunnelmiini.
Teet paljon töitä sisustuksen ja muotoilun parissa. Millainen sisustaja olet?
En ole ensinkään trendisisustaja, vaikka seuraan tietenkin alaa tarkasti ja se kiinnostaa minua – kotini on muotoutunut vuosien varrella harkituista hankinnoista, antiikkiliikkeistä ja huutokaupoista, myös sukuni arkistoista. Taide oli tärkeää jo lapsuudenkodissani, ja sieltä on periytynyt minulle tapa nähdä taide olennaisena osana tilojen tunnelmaa. Tunnelma syntyy osiensa summana, ei laskelmoidusti.
Miten tilat vaikuttavat fiiliksiisi?
Paljon, olen todella sensitiivinen tiloille. En pysty keskittymään vaikkapa coworking spaceissa ollenkaan, tilojen visuaalinen levottomuus häiritsee. Vastaavasti rentoudun klassisissa tai minimalistisissa tiloissa – kun kodissamme oli putkiremontti, menin harva se päivä Ateneumiin rentoutumaan. Järjestin jo lapsena kaikki värijärjestykseen, ja minua häiritsee vaikkapa diagonaalisesti huoneeseen sijoitetut huonekalut, eli minulla taitaa olla jonkinlainen synnynnäinen graafikon järjestelmä pääni sisällä.
Millainen värienkäyttäjä olet? Millainen on suhteesi väreihin?
Olen väripalettien käyttäjä. Minulla on tarkka ja nyansoiva värisilmä, ja ilahdun, kun löydän ympäristöstäni yhteensopivia asioita. Olen myös alati utelias tarkkailemaan valon ja värin yhteispeliä, värit syntyvät valosta ja varjosta Goetheen viitaten, ne eivät ikään kuin ole ikinä paikoillaan. Se on kiehtovaa ja loputon käytännössä aineeton inspiraatio.
Menneet ajat, historian tarinat ja eri aikakaudet inspiroivat sinua. Jos Päivi Häikiö olisi aikakausi, mikä aikakausi hän olisi?
Mielikuvitusmatkailen ajassa ja tutkin historiaa intohimoisesti, mutta rehellisyyden nimessä, en hirveän kauas uskaltaisi piipahtaa – historia on täynnä hyvän ja pahan taistelua ja suurta draamaa. Mutta jos ajattelen värien kannalta tätä, ehkä minä luontevimmin istun klassiseen kustaviaaniseen väripalettiin. Viime aikoina olen kylläkin ehkä vastaiskuna kaikelle sisustamisen maailmassa vallinneelle harmonialle seikkaillut visuaalisesti renessanssin runsaiden kirkkaiden värien paleteissa, esimerkiksi kirkas renessanssimaalausten vihreä ja kustaviaaninen lehmuksenvihreä yhdessä innostavat juuri nyt.
